Oodi suomalaiselle koululle

Rakas suomalainen koulujärjestelmä, et uskokaan kuinka paljon sinua kaipaan. Minua harmittaa, että en ole koskaan aiemmin tajunnut, kuinka tärkeä sinä olet, ja kuinka arvokas olet juuri tuollaisena. Meille suomalaisille ominaisella tavalla, en ole koskaan suuremmin sinua arvostanut. Olen aina etsinyt sinusta vain puutteita; kuinka sinä yrität digitalisoitua liian nopeasti, tai kuinka sinä annan liikaa vastuuta meille nuorille, tai kuinka sinä et valmista meitä nuoria oikeaan elämään. Olen ollut sinulle aivan liian ankara, anteeksi siitä. Ajattelinkin nyt kertoa sinulle, miksi olet mahtava ja kuinka olen viimeisen kahden kuukauden aikana alkanut arvostamaan sinua.

Vielä viime keväänä minua harmitti, jos jouduin viettämään kanssasi joku päivä aikaa aina neljään asti iltapäivällä, nyt täällä Ranskassa olen iloinen, jos saan viettää Ranskan serkkusi kanssa aikaa vain neljään. Täällä minulla ja serkullasi saattaa vierähtää yhdessä jopa iltakuuteen. Lupaankin sinulle, että kun me taas ensi vuoden elokuussa tapaamme, en enää valita yhteisen aikamme runsaudesta. Aiemmin olin myös sitä mieltä, että takiasi joudun uhraamaan paljon vapaa-aikaani esitelmille, läksyille ja kokeisiin lukemiselle. Mutta en voinutkaan olla enempää väärässä! Oikeasti olet ollut nerokas, kun olet onnistunut yhdistämään sekä meidän päivisin että iltaisin yhdessä viettämämme ajan lyhyeksi. Täällä kun on aivan normaalia käyttää illalla kolmekin tuntia serkkusi vuoksi, ja minä kun en ole joutunut varmaan ikinä uhraamaan tuntia enempää sinulle vielä kotona. Minulla ei ole mitään hajua, miten sinä olet onnistunut siinä, mutta en voi tarpeeksi kehua ja ylistää sinua, HYVÄ SINÄ!!

Sinä olet päättänyt digitalisoitua ja hyödyntää entistä enemmän tietotekniikkaa, koska siinä on mukamas tulevaisuus. Minä en ole kovin näppärä tietokoneiden kanssa. En osaa piirtää Libre Drawilla kuvaajaa ilman ohjeita, tai lisätä Powerpoint-esitykseeni hienoja animaatioita . Siksi minua viime vuonna suututti ja otti pattiin useamman kerran tuo päätöksesi. Täällä olen kuitenkin ymmärtänyt päätöksesi hyvyyden ja oppinut arvostamaan sitä. Täällä kun kaikissa luokissa ei edes ole tietokonetta. Opettajat merkkaavat poissaolotkin paperille ja sitten sellainen toimistotyöntekijä tulee hakemaan opettajalta paperin, jonka hän vie koulun toimistoon. Nyt ajattelen, että on hyvä kun sinä opetat meille näitä tietokoneiden saloja jo koulussa, näillä lapsille ja nuorilla kun on kuitenkin edessä se täysin sama tulevaisuus, johon ne tietokoneet kuuluu. Minä myös vihasin kuuden viikon välein olevaa kirjarumbaa, onhan ne kirjat ihan pirun kalliita. Ja sinä, pikkupaskiainen, vielä päätit, että ne vanhat kirjat ei enää käy ja, että kaikki kirjat joutuu ostamaan uutena. Minun on kuitenkin todettava, että on sekin parempi, kuin se, että kirjoja ei olisi ollenkaan. Täällä kun niitä ei oikein käytetä. Minullakin on täällä tällä hetkellä vain yksi kirja, sekin William Shakespearen The Tempest.

Olenhan minä aina lukenut lehdistä kaiken maailman tutkimuksista, joiden mukaan sinä olisit maailman paras. Olen myös kuullut puhuttavan, että sinä muka opetat meille oikeita asioita. En ole ikinä oikein ottanut tosissani väitettä sinun parhaudesta, saati siitä, että opetat oikeita ja hyödyllisiä asioita, miten joku serkkusi ulkomailla voisi muka jotenkin opettaa ”vääriä” asioita. No, nyt ymmärrän tämänkin. Täällä Ranskassa serkkusi luona äidinkielen tunneilla käymme läpi koko vuoden pelkästään runoja, matikan tunnilla olemme nyt viime aikoina laskeneet, paljonko jää yhdestä jäljellä, jos siitä vähennetään 50%, englannin tunneilla ei oikeastaan kielioppia opeteta ja liikunnasta on hauskuus kaukana. Haluankin kehua sinua siitä, että sinä annat meidän opiskelijoiden päättää, mitä haluamme opiskella. Ranskan serkkusi ei kauheasti anna valinnanvaraa, eikä ole mahdollista opiskella sekä matemaattisia aineita että yhteiskuntaoppia.

No okei, on täällä Ranskan serkkusi kuitenkin tehnyt jotkut asiat paremmin, kun mitä sinä olet. Täällä on enemmän lomaa ja ruoka on parempaa. Täällä on kahden viikon syysloma, joululoma, hiihtoloma sekä kevätloma, eli serkkusi on päättänyt antaa oppilaille joka kuukausi lomaa! Niin ja se ruoka, se on hyvää ja sitä on paljon! Joka päivä lämminruoka, salaattipöytä, jossa on vähintään kolmea eri salaattia tai hedelmää ja kolmea eri lämmintä kasvisjuttua. Lisäksi on tietysti juustoja ja jälkiruoan saa valita yleensä kolmesta vaihtoehdosta, sitten on vielä saatavilla hedelmiä, joita voi ottaa mukaansa. Rakas suomalainen järjestelmä, vaikka minä paljon asioita sinussa kaipaankin, eivät lihapullakeitto ja kalastajan kalavuoka ole yksiä niistä.

En malta odottaa, että tapaamme taas elokuussa. Minulla on sinua täällä jo kova ikävä ja ajattelen sinua melkein päivittäin.

Rakkaudella, Vilma

Miksi minä sitten päätin kirjoittaa tällaisen oodin suomalaiselle koulujärjestelmälle? Keskustelen täällä viikoittain, ellen jopa päivittäin suomalaisesta koulusta. Melkein joka kerta mulle sanotaan, että te varmaan arvostatte koulutusjärjestelmäänne ihan eri lailla kun täällä (ranskalaiset ei arvosta järjestelmäänsä sitäkään vähää mitä suomalaiset). Useamman kerran tämän kuulleena, aloin miettimään vähän tarkemmin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että ei, emme me arvosta. Viime vuosina Suomessa ollaan puhuttu paljon siitä, miten ja kuinka paljon suomalaista koulua tulisi uudistaa. On ollut puhetta kouluttomasta koulusta ja koulusta, jossa ei olisi tiukkoja ainerajauksia. Mutta voisimmeko hetkeksi pysähtyä ja miettiä, kuinka hyvä järjestelmä meillä oikeasti on. Meillä jokainen voi kouluttautua perheen varallisuudesta riippumatta. Täällä Ranskassa lukioon mentäessä opettajat kysyvät, missä on käynyt yläkoulunsa. Jos vastaa käyneensä koulunsa vaikkapa jossain pikkukaupungin ainoassa yläkoulussa, joka on julkinen tietekin, saa täällä kolme vuotta kestävän leiman otsaansa. Meillä myös oikeasti keskitytään koulussa olennaisiin ja tärkeisiin asioihin. Vaikka se ärsyttääkin harjoitella neljättä kertaa työhakemuksen kirjoittamista, on se kuitenkin sata kertaa runojen analysointia hyödyllisempää. Jokainen meistä tulle kirjoittamaan työhakemuksia elämänsä aikana, mutta harva meistä niitä runoja tarvitsee. Toki suomalaisessa koulussa on parannettavan varaa, mutta niin on varmaan aina. Oon vahvasti sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen tulisi tutustua vaikkapa kuukauden ajan johonkin muuhun koulutusjärjestelmään, voin luvata, että se olisi silmiä avaava kokemus.