#5 & #6 Ludothéqueta ja Turkinpippureita

Salut!

Tässä tuleekin nyt kahden viimeisen viikon kuulumiset. Viime sunnuntaina mulla ei ollut yhtään kirjoittelufiilis, niin aattelin suosiolla siirtää kuulumiset tälle viikolle. Uskon että tulee paljon kiinnostavampaa ja parempaa tekstiä, kun ei ole semmoinen pakotettu fiilis. Muutenkin oon miettinyt, miten tulen jatkossa tänne blogiin postauksia tekemään. Alussa ajattelin tekeväni joka viikolta tämmöisen postauksen erikseen, mutta jotenkin olen alkanut mielessäni kallistumaan tällaiseen kahden viikon kuulumiset -postauksiin. Aika näyttää, miten käy, en kuitenkaan jaksa ottaa ylimääräistä stressiä tästä blogista!

Viime viikon perjantaina oli yksi vaihtoni parhaista päivistä! Näin yhtä suomalaista Kaisaa, joka on ollut muutama vuosi sitten Ranskassa vaihtarina ja opiskelee nyt yliopistossa täällä Nancyssa. Ennen tänne tuloani törmättiin toisiimme sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa, ja sovittiin että nähdään kun ollaan kumpikin saatu aloitettua elämämme täällä. Vihdoin ja viimein saatiinkin sovittua tapaaminen. Käytiin kahvilla ja vaan juteltiin. Teki kyllä niiiiiin hyvää puhua suomea jollekin ihmiselle face to face ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon! Oli myös ihanaa kun toinen ymmärsi tasan tarkkaan, millaisia tunteita ja fiiliksiä tällä hetkellä käy läpi. Sovittiin, että itsenäisyyspäivän tienoilla yritetään järjestää jonkunlainen Suomi-ilta. Kiitos Kaisa! Perjantai-iltana käytiin host-perheen kanssa ludothéquessa. Se on tavallaan niin kun lautapelien kirjasto. Se oli kyllä tällaisen lautapelihullun taivas! Sinne voi mennä ihan vapaasti pelailemaan tai lainata niitä kotiin. Voi, olispa Suomessakin joku tommonen systeemi! Mua harmittaa, että en ottanut sieltä yhtään kuvaa, kun jätin puhelimen kotiin.

Tuolla jäähallissa oli vuokrattavana vaan kaunoluistimia, tulipa luistelua sitten niilläkin ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen.

Tän viikon tiistaina olin ensimmäistä kertaa rotarykokouksessa. Aluksi tietenkin vaihdettiin kaikkien kanssa poskisuudelmat. Ranskaan lähteville kerrottiin keväällä koulutustilaisuudessa, että rotarykokouksissa ei kannata hämmentyä, jos saa aika märkiäkin moiskautuksia poskille vanhemmilta herrasmiehiltä. No, näin kävi ja eihän se kovin miellyttävältä tuntunut. Muutenkin tälleen suomalaisena mun on vähän vaikee suhtautua poskisuudelmiin. Teen ne aina, kun tilanne sitä vaatii, mutta ei se mitenkään luonnostaan tule. Eräs herrasmies kysyi multa ”How are you?”, johon vastasin ranskaksi ”Ca va.” Hän rupesin vaimonsa kanssa taputtamaan mulle ja hokemaan ”Bravo, bravo!”, kun kykenin näinkin vaikeaan keskusteluun. Rouva vielä halasikin ja antoi pusun poskelle. Ruoka oli siellä hyvää (kuten aina kun on kysymys Rotarysta) ja sitä oli riittävästi. Esittelin itseni klubille lyhyesti, vaihdettiin klubin presidentin kanssa viirit ja tarjosin kaikille Fazerin sinistä ja Turkinpippureita. Muutama tuli sanomaan, että karkit oli todella hyviä, mutta toinen oli vähän tulista. Osa uskalsi myöntää, että Turkinpippurit oli pahoja, kun kerroin, että en itse tykkää niistä yhtään.

Rotarykokouksessa aloin syömään pääruokaa niin innokkaasti, että unohdin kuvan ottaa, mutta jälkiruoan sentään muistin ikuistaa!

Eilen meillä piirin vaihtareilla oli ensimmäinen yhteinen rotareiden järjestämä tapaaminen ekan viikon leirin jälkeen. Toki olin joitakin vaihtareita nähnyt, mutta oli ihana nähdä koko porukkaa pitkästä aikaa! Mentiin Amnévilleen ja käytiin siellä eläintarhassa, syömässä ravintolassa ja luistelemassa jäähallissa. Eläintarha oli ihan jees, en ollu käyny semmosessa varmaan yli kymmeneen vuoteen. Nähtiin muun muassa kirahveja, virtahepoja, flamingoja ja kaiken maailman leopardeja ja gepardeja, joita en kyllä erota toisistaan.. Yritettiin myös nähdä jääkarhuja, mutta ne oli nukkumassa. Siellä olikin lappuja, joissa luki, että ne on niin vanhoja, että ne nukkuu suurimman osan ajasta, eikä niitä oikeen ikinä näe. Luistelu sujui (ylläriylläri) hyvin, ja toiminkin opettajana usemmalle, suurin osa meistä ei ollut ikinä luistellut aiemmin.

Ei näkyny jääkarhuja.. :(

Kelit täällä on kyllä ollu kohdillaan. Aamusin on aika kylmä, tyyliin 3-5 astetta, mutta päivällä ja illalla on lämpötila ollut nyt useampana päivänä yli 20, lämpimämpää siis kun Suomessa kertaakaan koko viime kesänä. Suurimmassa osassa puista on lehdet vielä ihan vihreinä, eikä yhtään oo semmonen lokakuun puolen välin fiilis. Tää syksy on ollut täällä kuulemma poikkeuksellisen hyvä ja vähäsateinen, täällä Lorrainessa kuulemma sataa yleensä samaan malliin kun Suomessa. Kyllä tääläkin on silti satanut, pari viikkoa sitten oli jakso, että sato kaks viikkoo putkeen. Jotenkin vähän kaipaan Suomen värikästä syksyä, mutta koitan nauttia tästä lämpimästä ja vihreästä versiosta nyt kun siihen on mahdollisuus, varsinkin kun Suomessa on kuulemma satanut ihan reippaasti.

Edustettuna Suomi, Zimbabwe, Australia, Kanada ja Japani. ❤

Taisin kirjoittaa viimeksi, että kulunut viikko oli tähän asti paras. No, nyt sanon että nämä kaksi on ollut vielä parempia. Koulussa sujuu hyvin ja kavereita riittää. Viimeviikolla mulla oli KAHDESTI, semmonen ongelma, että iltasin oli päällekkäisiä menoja kavereiden kanssa. Aika positiivinen ongelma näin vaihtarin näkökulmasta! Oon näinä kahtena viikkona myös kaivannut Suomea vähän enemmän. Aluksi mulla oli silleen, että joko kaipasin koko ajan, tai en kaivannut ollenkaan. Nyt on löytynyt siihenkin ehkä jonkinlainen tasapaino: aika tasaisesti tulee yksittäisiä hetkiä, jolloin tulee semmonen kaipaus. Ehkäpä siitäkin on tullut jo tavallaan osa jokapäiväistä elämää.

Tällaista tänne tällä kertaa, ens viikolla on tiedossa ainakin tapaaminen Nancyn pormestarin kanssa, hui!

Vilms ❤