Minulta on useasti kysytty, että miksi päädyin juuri Ranskaan. Niin no, nyt ajattelin kertoa.
Aluksi en ajatellut yhtään, mitä haluan tulevalta maaltani. Mietin vain mikä paikka vaikuttaisi coolilta ja missä olisi hyvää ruokaa. (Näin siis ei kannata ajatella...) Lisäksi mulla oli mielessä muutama maa, johon en missään nimessä halua. Jenkkeihin en halunnut useastakin syystä. Suurin syy oli, se että meillä asuu siellä paljon sukulaisia. En halunnut tuhlata ainutkertaista mahdollisuutta maassa, jossa minulla olisi muutenkin useampia kattoja pään päällä.
Halusinkin aluksi Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Lopulta pitkän pohdinnan jälkeen tajusin, että en halua mihinkään englannin kieliseen maahan. Ajattelin heti haluavani sitten Italiaan. Tähän saattoikin olla suurimpana syynä rakkauteni italialaista ruokaa kohtaan... Tämä Italia-vaihe kestikin tosi pitkään.
Toinen ehdoton ei oli Ranska. Kyllä, Ranska. Olin lukenut 6 vuotta ranskaa. Motivaationi ei ollut koskaan kovin korkealla. Ajattelin aina, että tätä en tule kuitenkaan ikinä tarvitsemaan opiskelun päätyttyä. Nykyisin tämä hiukan harmittaa, sillä olisin niiiin paljon parempi ranskassa, jos olisin tehnyt edes vähän enemmän työtä.
Reilu vuosi sitten minulla ei ollut mitään hajua, minne haluan hakea. Olin hylännyt Aussit, Uuden-Seelannin ja Italia. Ei-listalla oli edelleen USA ja Ranska. Itse asiassa tasan vuosi sitten olin Pariisissa ranskanryhmäni kanssa. Olimme Versaillesin puutarhassa ja söimme jäätelöä. Opettajamme kysyi, onko kukaan ajatellut lähtevänsä vaihtoon. Minä vastasin myöntävästi, ja hän kysyi, että mihin olen ajatellut lähteväni. Kerroin, että ei mitään hajua, mutta Ranskaan en lähde. Hups...
Viime kesänä aloin todella miettiä, minne haluan ja miksi. Rupesin ajattelemaan asiaa kielen kannalta. Totesin, että saan vuodesta varmasti paljon enemmän irti, kun en opettele kokonaan uutta kieltä. Koska olin edelleen vahvasti sitä mieltä, että en halua englannin kieliseen maahan, jäi ranskankieliset maat oikeastaan ainoksi vaihtoehdoksi.
Ja näin päädyin Ranskaan! Tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen tähän, vaikka vielä vuosi sitten ei tullut mieleenkään, että tässä kävisi näin. Tuntuikin tosi ironiselta kertoa tälle opettajalle pari kuukautta sitten, että olen menossa Ranskaan, kun alle vuotta aiemmin olin niin vahvasti hänelle muuta väittänyt.
Tähän lopuksi ajattelin vielä lisätä pari kuvaa, jotka kaverini otti hiihtolomalla Rukalla, kiitokset Alisalle!
Terkuin, Vilms
