#11 & #12 Konferenssia ja suomalaista koulua

Moikka!

Taas on mennyt kaksi viikkoa (tai itseasiassa kaks ja puoli, heh) viime postauksesta. Nää viimeiset pari viikkoo on menny ihan hujauksessa, on ollut niin paljon kaikenlaista meneillään.

Viime postauksessa taisinkin jo mainita, että meillä on YK:n liittyvä konferenssi koululla. Se oli tosiaan 13. ja 14.11. Mulla oli jotenkin hirveet ennakko-oletukset siitä. Meillä oli tosiaan erilaisia komiteoita, joissa jokaisessa yritettiin kehitellä ratkaisuja johonkin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Omien komiteoiden lisäksi meillä oli kumpanakin iltapäivänä semmonen General Assembly, johon osallistu kaikki komiteat. Mua oli etukäteen pyydetty pitämään siellä puheenvuoro ja siellä minä sitten puhuin yli 500 ihmisen edessä Kiinan hiilidioksidipäästöjen tasaamisesta. Säännöt oli samat kuin oikeessakin YK:ssa ja etukäteen meille oli etukäteen annettu kakspuoleinen A4 joka oli täynnä ohjeita, kuinka puhutella ketäkin ihmistä. Kaikista ennakko-oletuksista huolimatta kyseinen tapahtuma oli ihan sika mukava! Ehdottomasti kaks parasta koulupäivää Ranskassa ollessani. Ja koska koko konferenssi oli englanniksi, kerrankin ymmärsin kaiken. Kummankin päivän jälkeen olin aivan puolikuollut, eikä kävely onnistunut kunnolla vielä torstainakaan kahden korkkareilla vietetyn päivän jälkeen.

Kaikkien konferenssiin osallistuneiden yhteiskuva.

Minä ja mun kaveri Zoé konferenssin iltajuhlassa.

Tiistaina olin vielä konferenssin päälle rotarykokouksessa ja sanotaanko, että ei ollut maailman paras idea. Melkein nukahdin illallispöytään ja varmaan yli puolet mehiläistarhaajan pitämästä esitelmästä meni täysin ohi. Sain myös kutsun viereisen kaupungin Rotaryklubiin pitämään esitelmää suomalaisesta koulujärjestelmästä, sen historiasta ja Pisa-tutkimuksista.. Ei varmaan ole mikään yllätys, että keskiviikkoiltapäivä meni nukkuessa. Keskiviikkona pidin koulussa englannin kirjallisuuden tunnilla esitelmän suomalaisesta koulusta. Vielä esitelmää tehdessä homma tuntui ihan helpolta hommalta, kerrankin aihe johon ei tarvi penkoa tuntitolkulla tietoa netin syövereistä. Mutta sitten esitelmää pidettäessä homma ei tuntunut todellakaan helpolta. Kysymyksiä lenteli sieltä sun täältä, enkä osannut vastata suunnilleen mihinkään. Esitelmää pitäessä tuli myös kulttuurierot vastaan. Miten esimerkiksi selittää melko stressitön lukioelämä ihmisille, joilla on ollut koulustressiä kymmenvuotiaista asti. Tai selitää, että miten suomalaisessa koulussa voi oppia mitään siitä huolimatta, että päivät on lyhyitä ja läksyä ei käytännössä ollenkaan. Opettajalta sain kuitenkin kiitosta esitelmästä jälkikäteen ja keskustelinkin hänen kanssaan vielä seuraavalla viikolla aiheesta yhden kokonaisen tunnin ajan. Lauantaina oli host-isän yllätysnelikymppiset ja yllätys onnistui vähintäänkin hyvin, eikä päivänsankarilla ollut harmaintakaan aavistusta kekkereistä.

Nyt viikonloppuna meillä oli piirin vaihtareiden yhteinen viikonloppu Verdunissa. Lauantaina meillä oli kaikenlaista mukavaa tekemistä yhdessä ja sunnuntaina pidettiin semmoset maamessut ens syksynä tästä piiristä lähteville vaihtareille. Meillä jokaisella oli oma standi, jossa me sitten esiteltiin maatamme. Alkuviikko kuluikin standia suunnitellessa ja valmistellessa. Piti tehdä lisää pinssejä, koska en ollut tänne tullessa varautunut siihen, että mun täytyy antaa melkein neljälle kymmenelle tulevalle vaihtarille pinssit ja lisäksi näistä vähintään joka toisen äidillekin pinssi. Onneks kuitenkin otin Suomesta lähtiessä mukaan varmuuden vuoksi pinssitarvikkeita. Mulla oli mun standilla PowerPoint-esityksellä Suomessa olleiden rotaryvaihtareiden kokemuksia, sekä kuvia Suomesta. Lisäks mulla oli maisteltavana tietysti Fazerin sinistä, salmiakkia ja Turkin pippureita.

Verdun on tunnettu erityisesti ensimmäisen maailmansodan tapahtumista. Niimpä meidän lauantai koostuikin jos jonkinlaiseen sota-aiheiseen paikkaan tutustumisesta. Ensimmäisenä käytiin tunneleissa, jotka ranskalaiset olivat rakentaneet saksalaisilta suojautuakseen. Siellä kuljettiin semmosissa ihan vuoristoradan vaunujen näkösissä vaunuissa. Vaunu kulki eteenpäin tunneleissa ja aina välillä pysähty johonkin kohtaan, jossa oli hologrammeilla tehty ns. näytelmä. Tätä on ihan hirveen vaikee selittää, mutta se oli ihan sairaan hieno paikka ja kokemus! Sen jälkeen käytiin sotamuseossa ja jossain muistopaikalla, jonne oli kerätty tuhansien sotilaiden luita. Kaikissa näissä paikoissa oli tietenkin valokuvauskielto, joten kuvia mulla ei näistä valitettavasti ole..

Lauantai-iltana mentiin vielä keilaamaan ja syömään porukalla. Sen jälkeen mentiin kaikki joiden rotareiden luokse yöksi. Mä olin yhden meksikolaisen vaihtarin kanssa yhden aivan ihanan vanhemman pariskunnan luona yötä. Vietiin heille tuliaisiksi Pentikin keittiöpyyhkeitä ja tequilaa, jokainen voi tästä varmaan arvata, kumpi meistä anto kummankin tuliaisen. He asuivat jossain aivan keskellä ei mitään aivan valtavan kokoisessa lukaalissa. Talossa oli pelkästään kolme olohuonetta ja valot sai kaikkialle päälle semmosesta kosketusnäytön tapaisesta jutusta. Myöskin kylppärin ovi oli sen verran high tech, että jouduttiin pyytämään apua sen kiinni laittamisessa, lukkoon laittamisesta puhumattakaan.

Minä, mun tuleva host-sisko ja Suomi-standi

Kyllähän näistä nimistä tosiaan yksi meni oikein.. 😂

Sunnuntain messuilla näin myös mun tulevan host-siskon, joka oli viime vuonna vaihtarina Thaimaassa. Puhuttiin päivän aikana kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja selvisi, että hän oli 15-vuotiaana kuukauden ajan TURUSSA kirjekaverivaihdossa. (Ranskassa tälläset kirjekaverivaihdot on tosi suosittuja. Homma toimii siis niin, että ensin on jossain muussa Euroopan maassa kirjekaveri ja nämä kirjekaverit viettää vuorotellen toistensa luona kuukauden mittaisen jakson.) Me ollaan suunnilleen saman ikäsiä ja hän vaikutti aivan mahtavalta tyypiltä. Tultiin messuilta samalla kyydillä kotiin ja hän piti mulle heillä kotonaan nopeen kierroksen. Melkein heti joulun jälkeen olenkin heille muuttamassa, enkä millään malttais odottaa sinne asti, mulla on jotenkin vähän ikävä sitä, että kotona on oman ikäistä seuraa, nyt kun mulla on vaan mua reippaasti nuorempia host-sisaruksia.

Tämmöstä tänne tällä kertaa, ensikertaan,

Vilms ❤

#9 & #10 Koulustressiä ja ikävää

Moikka vaan kaikille!

Näin ihan ensiksi, täytyy vähän kauhistella, että tuossa postauksen otsikossa oleva toinen luku yltää jo kaksinumeroiseksi, hui! (Olipas harvinaisen huonosti muodostettu lause, mutta parempaankaan en pysty..) Kymmenen viikkoa on kuitenkin jo pitkä aika, siinä ajassa ehtii tapahtua kaiken moista.

Viime viikko mulla oli koulusta tosiaan lomaa. Yhtenä päivänä käytiin isäntäperheen kanssa keskustassa olevassa tivolissa ja muutamana päivänä kävin ulkona kavereiden kanssa. Lauantaina oli rotexien vaihtareille järjestämät halloween-pippalot. Taas oli oikein mukava nähdä muita vaihtareita ja vaihtaa kuulumisia. Siellä tapasin myös mun kolmannen isäntäperheen pojan, jonka kyydillä itseasiassa myös menin sinne, siinä samassa näin myös ulkopuolelta perheen talon. Hän on itse ollut vaihdossa Brasiliassa pari vuotta sitten ja vaikutti mukavalta! Oon täällä blogissa ennenkin maininnut, että mun kanssa on pilateksessä Tampereella asunut ranskalaisnainen. Hän oli tässä pariviikkoa sitten työmatkalla Tampereella, ja toi mulla ruisleipää ja Fazerin sinistä. Sunnuntaina sitten kävin hakemassa tuliaiset ja kahvilla hänen ja hänen miehensä kanssa. ❤

 

Tivolista

Söin tivolireissulla churroja, mutta kuten aina mulla ruuan kanssa, muistan puolessa välissä ottaa kuvan, joten tässä nyt kuva puoliksi syödyistä churroista!

Tän viikon maanantaina oli aika palata taas kouluun. Maanantaiaamuna tuntu aika pahalta herätä kellon soittoon klo 6:15, kun lomalla taisin herätä aikasintaan siinä puoli kymmenen maissa. Aluks ajattelin kahden viikon loman olevan mukavan mittainen irtiotto arjesta, mutta ainakin mulla se oli liian pitkä sellainen. Siinä kerkesi niin hyvin asettamaan itsensä loma-moodiin, että tämän viikkoinen väsymys on kyllä ollut ihan omaa luokkaansa. Lauantaina mulla oli koulusta vapaata, koska oli ensimmäisen maailmansodan loppumisen muistopäivä. Lauantai-iltana käytiin kaksin host-isän kanssa kattomassa leffateatterissa Thor: Ragnarok. Leffa alko puoli yhdeltätoista illalla ja loppu lähempänä yhtä yöllä. Aluks mua mietitytti, miten mä pysyn hereillä koko ajan, mutta yllättävän vaivattomasti sekin sujui!

Halloweenin kunniaksi tehtiin Trick or treat -kierros

Lisäksi oon tällä viikolla stressannut paljon tulevan viikon koulujutuista. Maanantaina ja tiistaina meillä on koulussa YK:n liittyvä konferenssi, jota varten on tietenkin pitänyt tehdä melkoisesti taustatyötä. Käytännössä me kaikki ollaan jossain komiteassa, jossa sitten pyritään löytämään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Onneksi tapahtumassa melkein kaikki komiteat on englanniksi, joka oli melkoinen helpotus mulle. Mun komitea on ”Innovation and Progress”. Jokainen meistä edustaa joko yksin tai parin kanssa jotain maata, jonka näkökulmasta keskusteluun tulee osallistua. Mun maa on Kiina, ei ehkä helpoin mahdollinen vaihtoehto kun puhutaan kestävästä kehityksestä tai hiilidioksidipäästöjen pienentämisestä. Pukukoodina on tytöillä hame tai mekko ja korkokengät, voin vaan kuvitella, kuinka tuusannuuskana mun jalat on huomisiltana niistä korkokengistä, tapahtuma kun kestää semmoset kevyet 14 tuntia..

Tällä viikolla täällä sää on selvästi kylmentynyt ja alkuviikosta saatiin jopa aste pakkasta. Ranskalaisten mielestä se oli jopa vähän epätavallisen aikaista ja kylmää ollakseen marraskuun ensimmäisiä viikkoja. Tämä sitten johti koulussa keskusteluun siitä, mikä on kellekin ”tosi kylmä”. Kuten arvata saattaa, mulle ja kavereille tämän määritelmä oli hiukan eri. He tulivat porukalla siihen tulokseen, että -10 on tosi kylmä ja -15 jo ihan sietämätön. Totesin sitten, että mulle ”tosi kylmä” on yli -30 asteen. Lisäksi kerroin, että kylmin missä minä olen ollut on siinä -40 tienoilla. Joku siinä sitten kysyi, että eikö siihen voi jo kuolla, no mä nyt ainakin olen vielä hengissä.

Me halloween-pippaloissa.

Nää viimeiset kaksi viikkoa on ollu fiilispuolelta kyllä vuoristorataa. Viime viikko mentiin kyllä korkealle, mulla oli yksi parhaista viikoista täällä. Tällä viikolla onkin sitten tultu alas melko kovaa. Alkuviikosta mulle iski jotenkin tosi lujaa tajuntaan se, että heti kun mä tuun takaisin Suomeen, mä täytän 18. Kyllähän mä koko ajan olen tietysti tämän tiennyt, mutta jotenkin se vaan iski. Että ensimmäisenä kotiin menon jälkeen saa marssia autokouluun (ja iskä toivoisi että hänen kanssaan verta luovuttamaan). Tällä viikolla oon tuntenut ikävää jotenkin paljon. Ehkä siihen myös vaikutti paluu arkeen ja melkoinen väsymys. Tuntuu, että oon ollut täällä ikuisuuden, eikä kesäkuu ja kotiin paluu tule koskaan, mikä nyt ei tietenkään ole totta. Sunnuntai oli kyllä kaikkein pahin. Tuntui älyttömän pahalta nähdä, kuinka kaikki tutut laittoi Instaan ja Faceen kuvia isiensä kanssa, enkä pystynytkään kun vasta illalla avaamaan somea. Itsellä kun tässä on nyt omaan isiin välimatkaa semmoset päälle pari tuhatta kilometriä.

Tämmöistä tänne tällä kertaa, ensikertaan,

Vilms ❤