Moikka!
Taas on mennyt kaksi viikkoa (tai itseasiassa kaks ja puoli,
heh) viime postauksesta. Nää viimeiset pari viikkoo on menny ihan hujauksessa,
on ollut niin paljon kaikenlaista meneillään.
Viime postauksessa taisinkin jo mainita, että meillä on YK:n
liittyvä konferenssi koululla. Se oli tosiaan 13. ja 14.11. Mulla oli jotenkin
hirveet ennakko-oletukset siitä. Meillä oli tosiaan erilaisia komiteoita, joissa
jokaisessa yritettiin kehitellä ratkaisuja johonkin yhteiskunnallisiin
ongelmiin. Omien komiteoiden lisäksi meillä oli kumpanakin iltapäivänä semmonen
General Assembly, johon osallistu kaikki komiteat. Mua oli etukäteen pyydetty
pitämään siellä puheenvuoro ja siellä minä sitten puhuin yli 500 ihmisen edessä
Kiinan hiilidioksidipäästöjen tasaamisesta. Säännöt oli samat kuin oikeessakin
YK:ssa ja etukäteen meille oli etukäteen annettu kakspuoleinen A4 joka oli
täynnä ohjeita, kuinka puhutella ketäkin ihmistä. Kaikista ennakko-oletuksista
huolimatta kyseinen tapahtuma oli ihan sika mukava! Ehdottomasti kaks parasta
koulupäivää Ranskassa ollessani. Ja koska koko konferenssi oli englanniksi,
kerrankin ymmärsin kaiken. Kummankin päivän jälkeen olin aivan puolikuollut,
eikä kävely onnistunut kunnolla vielä torstainakaan kahden korkkareilla
vietetyn päivän jälkeen.
 |
| Kaikkien konferenssiin osallistuneiden yhteiskuva. |
 |
| Minä ja mun kaveri Zoé konferenssin iltajuhlassa. |
Tiistaina olin vielä konferenssin päälle rotarykokouksessa
ja sanotaanko, että ei ollut maailman paras idea. Melkein nukahdin
illallispöytään ja varmaan yli puolet mehiläistarhaajan pitämästä esitelmästä
meni täysin ohi. Sain myös kutsun viereisen kaupungin Rotaryklubiin pitämään
esitelmää suomalaisesta koulujärjestelmästä, sen historiasta ja
Pisa-tutkimuksista.. Ei varmaan ole mikään yllätys, että keskiviikkoiltapäivä
meni nukkuessa. Keskiviikkona pidin koulussa englannin kirjallisuuden tunnilla
esitelmän suomalaisesta koulusta. Vielä esitelmää tehdessä homma tuntui ihan
helpolta hommalta, kerrankin aihe johon ei tarvi penkoa tuntitolkulla tietoa
netin syövereistä. Mutta sitten esitelmää pidettäessä homma ei tuntunut
todellakaan helpolta. Kysymyksiä lenteli sieltä sun täältä, enkä osannut
vastata suunnilleen mihinkään. Esitelmää pitäessä tuli myös kulttuurierot
vastaan. Miten esimerkiksi selittää melko stressitön lukioelämä ihmisille, joilla
on ollut koulustressiä kymmenvuotiaista asti. Tai selitää, että miten
suomalaisessa koulussa voi oppia mitään siitä huolimatta, että päivät on
lyhyitä ja läksyä ei käytännössä ollenkaan. Opettajalta sain kuitenkin kiitosta
esitelmästä jälkikäteen ja keskustelinkin hänen kanssaan vielä seuraavalla
viikolla aiheesta yhden kokonaisen tunnin ajan. Lauantaina oli host-isän
yllätysnelikymppiset ja yllätys onnistui vähintäänkin hyvin, eikä päivänsankarilla
ollut harmaintakaan aavistusta kekkereistä.
Nyt viikonloppuna meillä oli piirin vaihtareiden yhteinen
viikonloppu Verdunissa. Lauantaina meillä oli kaikenlaista mukavaa tekemistä
yhdessä ja sunnuntaina pidettiin semmoset maamessut ens syksynä tästä piiristä
lähteville vaihtareille. Meillä jokaisella oli oma standi, jossa me sitten
esiteltiin maatamme. Alkuviikko kuluikin standia suunnitellessa ja
valmistellessa. Piti tehdä lisää pinssejä, koska en ollut tänne tullessa varautunut
siihen, että mun täytyy antaa melkein neljälle kymmenelle tulevalle vaihtarille
pinssit ja lisäksi näistä vähintään joka toisen äidillekin pinssi. Onneks
kuitenkin otin Suomesta lähtiessä mukaan varmuuden vuoksi pinssitarvikkeita.
Mulla oli mun standilla PowerPoint-esityksellä Suomessa olleiden rotaryvaihtareiden
kokemuksia, sekä kuvia Suomesta. Lisäks mulla oli maisteltavana tietysti
Fazerin sinistä, salmiakkia ja Turkin pippureita.
Verdun on tunnettu erityisesti ensimmäisen maailmansodan
tapahtumista. Niimpä meidän lauantai koostuikin jos jonkinlaiseen sota-aiheiseen
paikkaan tutustumisesta. Ensimmäisenä käytiin tunneleissa, jotka ranskalaiset
olivat rakentaneet saksalaisilta suojautuakseen. Siellä kuljettiin semmosissa
ihan vuoristoradan vaunujen näkösissä vaunuissa. Vaunu kulki eteenpäin tunneleissa
ja aina välillä pysähty johonkin kohtaan, jossa oli hologrammeilla tehty ns.
näytelmä. Tätä on ihan hirveen vaikee selittää, mutta se oli ihan sairaan hieno
paikka ja kokemus! Sen jälkeen käytiin sotamuseossa ja jossain muistopaikalla,
jonne oli kerätty tuhansien sotilaiden luita. Kaikissa näissä paikoissa oli
tietenkin valokuvauskielto, joten kuvia mulla ei näistä valitettavasti ole..
Lauantai-iltana mentiin vielä keilaamaan ja syömään
porukalla. Sen jälkeen mentiin kaikki joiden rotareiden luokse yöksi. Mä olin
yhden meksikolaisen vaihtarin kanssa yhden aivan ihanan vanhemman pariskunnan
luona yötä. Vietiin heille tuliaisiksi Pentikin keittiöpyyhkeitä ja tequilaa, jokainen
voi tästä varmaan arvata, kumpi meistä anto kummankin tuliaisen. He asuivat
jossain aivan keskellä ei mitään aivan valtavan kokoisessa lukaalissa. Talossa
oli pelkästään kolme olohuonetta ja valot sai kaikkialle päälle semmosesta kosketusnäytön
tapaisesta jutusta. Myöskin kylppärin ovi oli sen verran high tech, että
jouduttiin pyytämään apua sen kiinni laittamisessa, lukkoon laittamisesta puhumattakaan.
 |
| Minä, mun tuleva host-sisko ja Suomi-standi |
 |
| Kyllähän näistä nimistä tosiaan yksi meni oikein.. 😂 |
Sunnuntain messuilla näin myös mun tulevan host-siskon, joka
oli viime vuonna vaihtarina Thaimaassa. Puhuttiin päivän aikana kaikesta maan
ja taivaan väliltä, ja selvisi, että hän oli 15-vuotiaana kuukauden ajan TURUSSA
kirjekaverivaihdossa. (Ranskassa tälläset kirjekaverivaihdot on tosi
suosittuja. Homma toimii siis niin, että ensin on jossain muussa Euroopan
maassa kirjekaveri ja nämä kirjekaverit viettää vuorotellen toistensa luona
kuukauden mittaisen jakson.) Me ollaan suunnilleen saman ikäsiä ja hän vaikutti
aivan mahtavalta tyypiltä. Tultiin messuilta samalla kyydillä kotiin ja hän
piti mulle heillä kotonaan nopeen kierroksen. Melkein heti joulun jälkeen
olenkin heille muuttamassa, enkä millään malttais odottaa sinne asti, mulla on
jotenkin vähän ikävä sitä, että kotona on oman ikäistä seuraa, nyt kun mulla on
vaan mua reippaasti nuorempia host-sisaruksia.
Tämmöstä tänne tällä kertaa, ensikertaan,
Vilms ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti