#13 - #20 Kiirettä pitää!

Moikka!

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi päivitettyä jotakin tänne bloginkin puolelle. Mun viimeiset kaksi kuukautta voi tiivistää näin lyhyesti, että kiirettä on pitänyt. On ollut Lontoon reissua, perheen vaihtoa, Alppeja ja monia vähän pienempiä juttuja.

Joulukuun alussa sain tietää, että vaihdan perhettä suunniteltua aiemmin. Tultiin ensimmäisen host-perheen vanhempien kanssa kahville toisen perheeni luo ja meillä tuli puhetta siitä, kuinka tykkään lasketella. Toinen perheeni kertoi lähtevänsä jouluksi Alpeilla sijaitsevalle mökilleen laskettelemaan ja voisin halutessani vaihtaa heidän luo jo ennen joulua. Näin päätettiin tehdä ja tämä oli mulle oikeesti todella helpottava tieto, sillä en oikein ollut sinut sen ajatuksen kanssa, että olisin viettänyt jouluni ensimmäisen perheeni luona. Aluksi tosin meinasi tulla pieni paniikki, koska ei mulla tietenkään ollut mitään lasketteluvaatteita Ranskassa. Siinä sitten soitin paniikissa äitille, että yrittävätkö lähettää mulle kotoa vaatteet vai ostanko suosiolla täältä uudet. Päädyttiin siihen, että ostan kaikki uudet, kun oli kuitenkin vaan reilu viikko jouluun ja Suomen Posti on mitä on..

Viikko ennen joulua meillä oli IB-luokkien yhteinen retki Lontooseen. Mentiin sinne bussilla ja lautalla. Yhtenä päivänä päästiin muun muassa vierailulle Lontoon Parlamenttiin ja päästiin käymään sekä ylä-, että alahuoneiden saleissa, lisäksi meillä oli samana päivänä tapaaminen Labor-puolueen MP:n kanssa. Lisäks vierailtiin vaikka kuinka monessa eri museossa ja käytiin teatterissa kattomassa yks näytelmä. Tää reissu oli mulle jollain tavalla kulttuurishokki. Siinä missä Suomesta tekemälläni opintoretkellä Pariisiin me kierreltiin nähtävyyksiä ja syötiin jäätelöä puistoissa kaikessa rauhassa, ranskalaisten kanssa kuljettiin vihot kädessä tekemässä kauheella vauhdilla muistiinpanoja opintokirjaa varten.

Samana iltana kun tulin Lontoosta kotiin, vaihdoin isäntäperhettä. Heti seuraavana aamuna, eli jouluaaton aattona, lähdettiin sinne Alpeille Courcheveliin joulun ja uuden vuoden viettoon. Mäessä oltiin melkein joka päivänä, ja voin kyllä sanoa, että Rukan loiviin rinteisiin tottuneet reisiparkani huusivat kahden ensimmäisen päivän jälkeen hoosiannaa melkolailla. Siellä ollessani sain kuulla, että myös toinen Nancyssa asuva Rotary-vaihtari, joka on yks mun parhaita vaihtarikavereita oli tullt uudeksi vuodeksi sinne host-perheensä kanssa. Mentiin sitten yhdessä yhtenä päivänä laskemaan kelkalla ja oltiin yhdessä host-sisarustemme kanssa uudenvuodenaattona yhdessä Alppikylässä järjestetyssä ulkoilmakonsertissa viettämässä vuoden vaihdetta.

Näiden isompien tapahtumien ja asioiden lisäksi on tietysti tapahtunut kaiken laista pienempää. Oon ollut yhden vaihtarin synttäreillä, käyny Kaisan kanssa kahvilla, käynyt pariinkiin kertaan koulun kanssa teatterissa, älkää kysykö mistä tai mistä ne näytelmät oli, ei harmaintakaan hajua. Ollut rotaryklubini vuosijuhlassa, viettänyt rotareiden järjestämän mahtavan viikonlopun Gérardmerdissa muiden vaihtareiden kanssa. Päässyt ensimmäistä kertaa elämässäni hinausauton kyytiin ja ollut host-siskoni kavereiden synttäreillä.

Mun ensimmäinen isäntäperhe asuu tosiaan noin viiden kilometrin päässä Nancyn keskustasta, eikä kouluun kulkeminen ollut millään lailla ongelma. Kuljin bussilla ja aamulla niitä menikin ihan talon vierestä suunnilleen viiden minuutin välein. Vaan toista se on nyt, tämä toinen perhe asuu 30 kilometrin päässä Nancysta, Toulin pikkukaupungissa. Arvatakin saattaa, että koulupäiviin kuluu nyt aikaa huomattavasti enemmän kuin ennen. Esimerkiksi viime viikolla en ollut kertaakaan kotona koulusta ennen puolta seitsemää. Aamuisin herään kuuden maissa, käyn suihkussa, syön ja host-äiti vie mut kahden ja puolen kilometrin päähän bussipysäkille seitsemäksi. Nancyssa olen varttia vaille kahdeksan aamulla, jonka jälkeen kävelen koululle. Iltapäivällä (tai ehkä paremmin illalla) tulen bussilla takaisin Touliin, jonka jälkeen yleensä kävelen kotiin, koska mun kummatkin host-vanhemmat tekee töitä iltapainoitteisesti. Ja yhtäkkiä koulupäivä matkoineen on venyny reippaasti tuli kahdentoista tunnin pituiseksi. Vaikka mulla on tätä kulkemista vasta takana vajaan kolmen viikon verran, niin oon kyllä oppinut arvostamaan huimasti sitä kymmenen minuutin kävelymatkaa, johon oon Suomessa tottunu. Tietenkin tää tämänhetkinen asuinpaikka vaikuttaa myös siihen, että en voi ihan yhtä vapaasti ja suunnittelematta nähdä kavereita. Onneksi toisenkin vaihtarin, Isabellan tämän hetkinen perhe asuu täällä Toulissa, niin ollaan sitten yhdessä täällä korvessa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että onneksi tämä perhe on aivan ihana, jos ei perheessä viihtyisi, niin oon aika varma, että ei tuota kouluunkaan kulkemista samalla tavalla jaksaisi.

Kirjoittelen ensi viikolla tarkemmin siitä, mitä mulle näin niinkun fiilisten puolesta tuntuu (isi, tää on lupaus!!), tulis muuten semmonen maratonipostaus jos yrittäisin nekin ahdata tähän samaan..

Klubin vuosijuhlassa söin alkupalana ensimmäistä kertaa elämässäni hanhenmaksaa. Ei siitä kyllä mun uutta lempparia tullu..

Jälkkäriks oli suklaakakkupohjalla ja -moussella täytetty suklaapyramidi 😂

Juhlassa vieraili myös St. Nicolas, joka on erityisesti täällä Lorrainessa tunnettu hahmo ja sen kunniaksi tällä alueella vietetäänkin 6. joulukuuta St. Nicolaksen päivää.

Käytiin kattomassa tämmönen näytelmä Lontoossa. Oli kyllä hyvä, naurettiin melkein kaikki ihan vedet silmissä siellä!

Lontoon Parlamentti
Yritin ottaa kuvaa myös Big Benistä, kun kerran Lontoossa oltiin, mutta tietenkin joulukuun alussa sille aloitettiin kolme vuotta kestävät kunnostustyöt ja koko torni oli rakennustelineiden ja suojamuovien peitossa..

Shakespeare's Globe theatre, joka on siis ulkoilmateatteri Lontoon keskustassa!

Lontoossa me yövyttiin perheissä. Mulla ja kahdella muulla tytöllä kävi ihan uskomaton tuuri ja meitä hostannut nainen oli aivan mahtava! Yhtenä iltana hän teki meille perinteisen englantilaisen jouluaterian paikallisine jouluperinteineen, koska oli jouluviikko. ❤

Joku söpö pieni ranskalaiskylä matkan varrella kohti Alppeja

Maisemat host-perheen mökin, chaletin, etupihalta kyllähän näitä maisemia useamminkin ikkunasta kattelisi aamulla herätessään..

Minä ja meidän "joulukuusi"

Minä ja mun vaihtarikaveri Isabella meillä loppiaisena. Loppiainen on huomattavasti isompi juttu täällä kuin Suomessa. Silloin syödään perinteisesti galettea, jonka sisälle on piilotettu pieni yllätys. Se, kenen kakkupalaan yllätys osuu, kruunataan päivän kuninkaaksi/kunigtattareksi. 

Gérardmerd

Näissä maisemissa käytin lumikengäilemässä Gérardmerdissä, les Vosges vuorilla

Terkuin, Vilms  ❤