Tällä viikolla on tullut täyteen kuukausi Ranska-elämää. Viime viikon viikkopostauksessa mainitsin, että kulunut viikko oli mulle vaikein ja pisin. Tää viikko taas on mennyt jotenkin tosi nopeesti ja on ollut huomattavasti viime viikkoa kivuttomampi. Mulle on useasti sanottu, että vaihdossa ensimmäinen kuukausi on vaikein ja kyllä se sitten helpottaa. Ja voin kyllä allekirjoittaa tämän täysin. Voin rehellisesti sanoa, että viimeinen kuukausi on ollut elämäni sekä paras että paskin. En ole ikinä ennen tuntemut oloani yhtä yksinäiseksi ja väsyneeksi, enkä ole ikinä ollut yhtä hukassa itseni ja elämäni kanssa. Mutta en myöskään ole ikinä ennen ollut yhtä kiitollinen ja onnellinen. Olen oppinut ihan suunnattomasti elämästä ja itsestäni jo tähän mennessä. Olen oppinut tekemään kompromissejä itseni kanssa ja iloitsemaan pienistä asioita (kuten siitä jäätelöpaperista). On ollut hetkiä, joilloin totean, että onneksi lähdin tänne ja on ollut hetkiä, jolloin vain mietin, että mitä mä oon ajatellut kun olen vuosi sitten hakemuksen lähettänyt. Olen huomannut itsessäni piirteitä ja puolia, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt.
Keskiviikkona olin koulun jälkeen kaupungilla muutaman muun vaihto-oppilaiden kanssa. Oli ihana nähdä muita ja vaihtaa kuulumisia. Oli myös ihana huomata, että muut kamppailee ihan samojen ongelmien ja ärsytysten kanssa. Ei se nyt varsinaisesti mikään yllätys ollut, mutta tuntui hyvältä kuulla, että ei ole yksin. Aluksi menimme piknikille parc de la Pépinièreen, jonka jälkeen käveleskelimme kaupungilla. Käytiin viemässä osa porukasta junalle ja päätimme sitten laulaa junassa istuvalle kaverillemme, kun junan ikkuna sattui olemaan auki. Saimme useampia tuijottavia katseita osaksemme ja yksi junassa istunut nainen näytti kokevan valtavaa myötähäpeää puolestamme, mutta mitäpä tuosta, meillä oli ainakin hauskaa! 😂Kävin vielä kahvilla yhden argentiinalaisen ja yhden meksikolaisen vaihtarin sekä heidän host-äidin kanssa. Kahvilla käynnin jälkeen heidän host-äiti vielä piti meille pikkuisen kävelykierroksen Nancyn keskustassa.
Tänä viikonloppuna meillä piti olla Rotareiden järjestämää viinirypäreiden poimintaa, joka tosin peruuntui 'kylmän' sään takia (+18॰). Mua vähän harmitti, kun olin koko viikon odottanut, että nään viikonloppuna kaikki vaihtarikaverit eikä mun tarvis mennä lauantaina kouluun.. Lauantaina käytiin keilaamassa toisen host-siskon, host-veljen, host-iskä ja host-äidin äidin kanssa. Illalla meille tuli host-isän veljiä ja serkkuja viettämään iltaa. Me tilattiin varmaan kymmenen erilaista pizzaa, joista ainakin kahdessa oli täytteenä perunaa. Mä rakastan perunaa yli kaiken, ja siksi harmittaakin myöntää, että se ei kyllä ollu hyvää. Peruna perunana ja pizza pizzana. 😄 Pelattiin myös Unoa erilaisilla säännöillä, joissa toiselta pysty varastamaan vuoron pelaamalla saman kortin, kun mikä on päällimmäisenä pakassa. Oli kyllä kivaa vaihtelua, koska kyllähän Uno käy aika nopeesti tylsäks normisäännöillä.
Tämmöistä tänne tälläkertaa,
terkuin, Vilms ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti