#3 Makaronilaatikkoa ja shekkivihkoja

Moikka!

Taas on sunnuntai ja aika kirjoitella viikon kuulumisia. Kulttuurishokki on nyt oikein kunnolla lätsähtäny päin naamaa ja tää viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa, josta oon ollu itse jotenkin tosi yllättynyt. Esimerkiksi yks päivä mua ärsytti suunnattomasti, kun meillä kotona Suomessa asuva vaihtari oli laittanut Snapchattiin kuvan mun veljen kanssa. Olin ihan että ei helvetti, se on mun veli,ei hänen, eikä sen kanssa kuka vaan voi laittaa kuvia omaan My Storyyn. Ja yks ilta kun syötiin jäätelöä, oli maailman onnellisin, kun jäätelöpuikon käärepaperissa luki suomeksi ”Ei yksittäismyyntiin”. 😂

Käydään koulun liikuntatunneilla juoksemassa tälläsellä ihan sairaan ihanassa puistossa.

Tiesin ennen tänne tuloa, että Ranska on joissain asioissa aika konservatiivinen ja vanhanaikainen. Tällä viikolla se tuli kuitenkin todistettua ihan henkilökohtaisesti, useampaankin kertaan. Olen joulukuussa lähdössä luokkani kanssa viikoksi Lontooseen ja reissun ensimmäinen maksupäivä lähestyi. Sanoin sitten host-isälle, että mulla on käteistä sen verran, että pystyn tuon summan seuraavana päivänä opettajalle antamaan. Hän katsoi minua ihan hölmistyneenä ja sanoi että ei käy, mun pitää kirjoittaa shekki. Olin ihan että mikä, hän kaivoi oman shekkivihkonsa ja kysyi että kai mulla on shekkivihko mukanani. Valistin sitten häntä ja sanoin, että me ei olla Suomessa moisia käytetty 30 vuoteen.

Sunnuntaina tein illalliseksi isäntäperheelle makaronilaatikkoa.

Tällä viikolla oon ollut kipeenä ja sen takia poissa koulusta. Suomessa poissaolosta ilmoittaminen onnistuu ihan helposti. Ei muuta kun Wilmaan ilmoitus ja that’s it. Täällä ei ihan niin helposti asia hoidukaan. Aamulla soitto koululle, mutta koska sinne yrittää kahdenkymmenen muunkin oppilaan vanhemmat soittaa, pitää kuunnella jonotusmusiikkia vähintään puolituntia ja odotella omaa vuoroa. Kun menee sitten takaisin kouluun, täytyy mennä koulun kansliaan, jossa reissuvihkon tapaiseen kirjaan kirjoitetaan miksi olen ollut pois, kuinka kauan ja mihin kellonaikaan palasin kouluun. Siihen koulun sihteerin allekirjoitukset ja leimat. Koululle oma kappale, toinen kappale jää reissuvihkoon. Ei muuta kun tunnille, jossa täytyy pyytää opettajalta vielä nimmari todisteeksi, että olen näyttänyt poissaoloilmoituksen. Ja tosiaan Suomessa tän kaiken voi hoitaa 30 sekunnissa, täällä koko rumbaan menee yli puoli tuntia.

Tämmöistä tänne tällä kertaa. Kaikista pienistä ärsyttävistä asioista huolimatta nautin kovasti täällä olosta ja tuntuu, että elämä alkaa pikkuhiljaa rullamaan hyvin! Ensikertaan,

Vilms ♥