Salut!
Tätä postausta kirjoittaessa on ensimmäinen viikko vaihtarielämää takana. Toisaalta
tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden, toisaalta tuntuu kun olisin vasta
eilen alkoi kesäloma. Kaikki tuntuu jotenkin tosi hassulta, niin normaalilta ja
tutulta, mutta kuitenkin vieraalta ja uudelta.
Kaipaan jo nyt jotain juttuja Suomesta. Ruisleipää, kello
viiden päivällisiä ja kouluun kävelemistä. Tai no, ehkei se ole kaipausta, vaan
ennemmin tiedostamista, että nämä asiat ovat taas osa jokapäiväistä elämääni
vuoden päästä. Perhettä ja kavereita mulla ei vielä ole ikävä, en tosin ole
hirveästi kehenkään ollut yhteyksissä. Mulle sanottiin viime syksynä vaihtarihaastattelussa, että helpottaa huomattavasti kun poistuu ainakin osasta
WhatsApp-ryhmistä. Silloin neuvo tuntui jotenkin tosi hassulta, kyllähän haluan
vaihdossa ollessakin tietää mitä kavereille kuuluu. Mutta nyt tuntuu, että ei,
en halua. On itselle paljon helpompaa kun ei tiedä kavereiden jokaisesta liikkeestä.
 |
| Lentokentällä just ennen turvatarkastukseen menoa |
Saavuin tänne siis viime viikon tiistaina. Lentokentällä mua oli vastassa mun isäntäperheen vanhemmat ja vanhin tytär, NVA sekä piirin chairmaneja. Tiistai-illan ja
keskiviikkopäivän vietin mun host-perheen kanssa. Keskiviikkona käytiin
katsastamassa mun koulu toisen Rotary-vaihtarin ja meidän perheiden kanssa. Tän
toisen vaihtarin NVA kertoi, että päättivät laittaa meidät pieneen kouluun
(siis noin 900 oppilaan koulu), jotta saataisiin paremmin kavereita. En sitten
tiedä mikä näille on iso koulu. Koululla käynnin jälkeen pyörittiin kaupungilla
ja käytiin paikallisessa ostoskeskuksessa.
Torstaina lähdin kaikkien meidän piirin vaihtareiden
yhteiselle kolme yötä kestävälle leirille Lac de Madinelle. Oli kiva nähdä
muita vaihtareita ja rotexeja (rotex: entinen vaihtari, joka toimii vähä kuin
isosena). Me tehtiin paljon kaikenlaista kivaa yhdessä, kuten
leivottiin tarte de mirabelleja. (Mirabelle on luumun tapanen hedelmä, jota
kasvaa ainostaan Ranskassa ja tällä alueella.) Oon tänä vuonna piirin ainoa
eurooppalainen vaihtari, ja kulttuuriero oli kyllä havaittavissa. Siinä missä
etelä-amerikkalainen tanssi musiikin tahtiin kahdeksalta aamulla, halusi tämä
eurooppalainen kupin kahvia ja olla hiljaa. Tässä piirissä on ilmeisesti ollut
muutama vuosi sitten joku suomalainen poika vaihtarina, koska KAIKKI rotexit ja
piirin edustajat kyseli, että tunnenko tätä poikaa. Oli kuulemma oppinut
ranskan kielen täydellisesti, ja kaikki toivovat että olisin yhtä mahtava ja
oppisin ranskan yhtä hyvin kuin hän. Ei siis yhtään paineita. Hän opiskelee tällä
hetkellä jossain Ranskan huippuyliopistossa ja on tulossa tännepäin syksyn
aikana, ehkä siis tapaan vielä tämän mysteeripojan.. 😊
 |
| Tässä kaikki piirin D1790 vaihtarit kaudella 2017-2018. Kuten lipuista huomaa, aika Etelä-Amerikkapainotteista porukkaa. |
Maanantaina mulla alkoi koulu. Mut oli laitettu sécondelle, joka vastaa meidän lukion ykkösluokkaa. Olin myös sijoitettuna OIB:lle, eli mulla on kirjallisuus sekä historia & maantieto englanniksi. Koska täällä lukio aloitetaan vuotta Suomea aiemmin, oli kaikki muut mua suunnilleen kaksi, osa kolme vuotta nuorempia. Tultiin host-vanhempien ja NVA:n kanssa heti ensimmäisen päivän jälkeen siihen tulokseen, että prémiére (2. vuosiluokka) olis mulle parempi, sillä siellä tutustuisin enemmän oman ikäisiin nuoriin. Tiistaiaamuna host-äiti tulikin mun kanssa koululle ja meni juttelemaan CPE:lle (joku opinto-ohjaajan tapainen). Hän ei ollut kovin mielissään tapaamisesta, sain kuitenkin vaihtaa luokkaa OIB prémiére ES:lle, eli enkun kieliselle économics et social-linjalle. Sanotaanko, että en varmasti ole tällä hetkellä kyseisen CPE:n lempioppilas ja puhuttiinkin host-äidin kanssa, että vien joku päivä hälle suklaarasian kiitokseksi. Ranskan koulujärjestelmästä olisi paljon kirjotettavaa jo näin kolmen päivän jälkeen, mutta säästettäköön ne vuodatukset ihan omaan postaukseen.
Tässä kaikki tällä kertaa, ensiviikkoon!
Vilms
 |
| Tämmönen kivannäköinen katu lähellä mun kotia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti