Nyt on reilu kuukausi Ranska-elämää takana ja tänä aikana on tullut vastaan useampiakin kulttuuri- ja tapaeroja. Aattelin nyt kertoa teille niistä muutaman;
Täällä tupakoi kaikki. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en edes valehtele kovin paljon, kun käytän tässä yhteydessä sanaa kaikki. Ranskassa on melkein joka toisessa kadunkulmassa Tabac, eli tupakkakioski, munkin kotikadulta niitä löytyy ainakin kaksi. Koulun edustalla on joka välitunti reippaasti toistasataa oppilasta tupakka kourassa. Bussipysäkillä on vaikea hengittää kaiken sen savun keskellä. Suomessa mulla on ollut tapana ulkona kävellessäni pidättää hengitystä jos vastaantuleva polttaa, tästä tavasta oon kuitenkin luopunut täällä, koska muuten joutuis koko ajan vain pidättämään hengitystä.. 😂
Illallinen on todellakin illallinen. Täällä ollessani oon ymmärtänyt hyvin illallisen ja päivällisen eron. Pääsääntöisesti Ranskassa syödään kolme kertaa päivässä; aamulla, keskipäivällä ja illalla. Lisäksi lapset syö siinä neljän ja viiden välillä "välipalan" eli jotain kakkua tai keksejä. Iltaruoka syödäänkin sitten yleensä lähempänä kahdeksaa. Mun host-perheessä illallinen on usein aika aikasin, eli puoli kasilta, koska näiden lapset on vielä sen verran pieniä. Tähän mulla on ollut totuttelemista. Host-perhe oli aluksi huolissaan, että tekevätkö pelkästään pahaa ruokaa, kun syön niin vähän. Selitin sitten, että iltakahdeksan ei oo mulle luonnollisin aika syödä lämmintä ruokaa, juustoja ja suklaavanukkaita. (Ranskassa syödään usein jälkiruoaksi semmoista kumotavaa suklaa- tai karamellivanukasta.)
Koulutarvikkeet on ihan eri maata kuin Suomessa. Lyijykynät ja pyyhekumit, niitä ei ole. Tällä kaikki kirjoittaa ohuilla tusseilla, kuulakärkikynällä tai sitten ihan vanhanaikaisella mustekynällä. Itseasiassa osa opettajista kieltää lyijykynän käytön kokonaan. Ja koetta on aivan turha tehdä lyijykynällä, ainakaan mun koulussa opettajat tarkastavat kokeen vaan jos se on tehty sinisellä muste- tai kuulakärkikynällä. Mä oon ollut Suomessa niin vannoutunut lyijykynän käyttäjä aina, en tykkää kirjoitta edes Stabiloilla, joten joka kerta tuntuu pahalta alkaa kirjoittamaan kuulakärkikynällä ja leikkimään kaikenlaisilla korjauslakoilla ja -teipeillä. Toinen silmiinpistävä ero on korostuvärien ja yliviivaustussien käyttö. Siis täällä maalaataan koko tekstin niillä tusseilla, jonka jälkeen vielä siihen alle tai päälle tekee yliviivauksen yliviivauksia. Mun tekis mieli aina kysyä että eikö niiden tarkoitus ole korostaa jotain yksittäistä tärkeää asiaa eikä tuoda väriläisikiä pitkään koulupäivään. Täällä porukalla on koulussa aivan valtavan kokoset penaalit, joissa ne säilyttää kymmen yliviivaustussin ja kolmen korjausteipin arsenaaliaan. Ennen kun aloitin täällä koulun, niin mun host-isä kysy onko mulla penaalia kouluun. Näytin sitten hälle mun Marimekon silmälasikukkaroa ja hän ihmetellen totesi sen olevan aika pieni. Sillon en ymmärtänyt miten niin pieni, mutta nyt ymmärrän.
Ulkonäköön panostetaan koulussa eri lailla, kuin Suomessa. Täällä tytöt käyttää meikkiä koulussa huomattavasti Suomea vähemmät. Suurin osa käytää pelkästään meikkivoidetta ja ripsaria, jos sitäkään. Mustakin on tullut täällä tosi laiska meikkaamisen suhteen ja meikkaankin vaan jos meen kouluun kymppiin tai kahteen. Suomessa varmaan aika monella on ainakin kerran viikossa se päivä kun ei jaksa panostaa, ja vetää jalkaan verkkarit ja lenkkarit. Tähän mennessä en oo kertaakaan huomannut kellään kollareita tai verkkareita, ei edes pojilla. Eli, meikataan vähemmän, mutta panostetaan pukeutumiseen.
Tälläistä tällä kertaa, ensikertaan,
Vilms ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti