Moikka!
Taas on tullut sunnuntai-ilta ja aika päivittää kuulumisia.
Viime kuulumispostauksessa mainitsin, että saattaa olla, että alan
kirjoittelemaan kuulumisista parin viikon välein. Nyt alkaa vakavasti
näyttämään siltä, että näin on käymässä. Viime viikon sunnuntaina mulla oli
vankka aikomus kyllä kirjoittaa, mutta sitten illalla venyi muissa touhuissa
niin pitkään, että ei vaan enää jaksanut.. Tänään muuten tuli tasan kaks
kuukautta täällä täyteen. Jotenkin tuntuu hassulta, onhan kaks kuukautta
kuitenkin jo aika pitkä aika. Toisaalta tuntuu, että oon ollu täällä
ikuisuuden, tyyliin kolme vuotta, toisaalta tuntuu, että vasta ihan pari päivää
sitten mun lento laskeutui Luxemburgin kentälle.
Viime viikon tiistai-iltana käytiin ravintolassa syömässä,
koska mun host-veljellä ja -siskolla oli synttärit. Ravintolassa saatiin
ilmaseks kakku, kun vaan näytettiin henkkareista, että on synttärit. Ne myös
laitto ravintolan kaiuttimista soimaan Paljon onnea vaan ja koko ravintola alko
laulamaan. Keskiviikkona käytiin koulun kanssa elokuvissa katsomassa Victoria
& Abdul. Se kerto kuningatar Victoriasta ja hänen intialaisesta ”apuristaan”
Abdulista. Leffa pohjautu tositapahtumiin. Tämän Abdulin henkilöllisyydestä
saatiin varmuus vasta vuonna 2010. Yleensä en tykkää hirveesti elokuvista,
jotka kertoo tai pohjautuu historiaan, mutta tää oli kyllä hyvä. Ja leffa oli
englanniks, joka on täällä harvinaista. Iltapäiväksi jäin kaupungille yhden mun
ranskalaisen kaverin kanssa. Käytiin yhdessä pienessä ihanassa kahvilassa
syömässä lounaaksi bagelit. Sen jälkeen mentiin istuskelemaan Nancyn läpi
menevän kanaalin rannalle.
Torstaina mulla ja muilla Nancyn vaihtareilla ja meidän nuorisovaihtoasiamiehillä oli tapaaminen
kaupungintalolla pormestarin kanssa. Kaikki oli tosi tarkkaa ja meni selvästi protokollan mukaan. Sisään mentäessä meille kaikille tehtiin
ruumiintarkastukset ja meidän tavarat läpivalaistiin. Sitten ensimmäinen
vartija saattoi koko lössin isoon saliin, josta toinen vartija otti meidät
mukaansa ja vei kaupungintalon edustussaliin (sillä salilla oli joku hieno
nimikin, mutta enhän minä sitä muista). Siellä me ensin syötiin keksejä ja
odotettiin pormestaria saapuvaksi. Sitten se saapui, piti piiiiitkän puheen
Lorrainen alueen yliopistoista ja niiden vaihtomahdollisuuksista. Sen jälkeen
päästiin kaupungintalon parvekkeelle ottamaan kuvia ja vilkuttamaan place
Stanislaksella oleville ihmisille.
 |
| Yritin ottaa artsya kuvaa kaupungintalon portaissa, mutta tähän tuli 6 photobombaajaa.. |
Viime viikon lauantaina mulla alko syysloma, ensimmäinen
viikko on nyt takana ja vielä on toinen edessä. Yks hyvä puoli Ranskan koulussa
on lomien määrä, lomaa on nimittäin joka kuukausi. Mitään kovin ihmeellistä ei
olla tehty tällä viikolla, koska mun host-vanhemmilla ei oo lomaa. Yhtenä
päivänä kävin kahden muun vaihtarin kanssa kaupungilla pyörimässä.
Keskiviikkona kävin tämän saman ranskalaisen kaverini kanssa leffassa
kattomassa Épouse-moi mon pote, eli mennään naimisiin kaverini. Olisin ottanu
poppareita, mutta en löytäny suolattuja, koska ranskalaiset syö popcorninsa joko sokerilla tai karamellilla maustettuna, jäin sitten ilman..
Tämä(kin) leffa oli ihan sairaan hyvä! Se kerto marokkolaisesta miehestä, joka
muutti opiskelijaviisumin turvin Pariisiin opiskelemaan. Opiskelut loppu, kuten myös viisumi. Kuitenkin tän miehen koko elämä oli Ranskassa, ja hän halus
saada Ranskan kansalaisuuden. Helpoin tapa saada se, oli mennä naimisiin, mutta
tällä miehellä ei vaan ollut ketään, jonka kanssa mennä. Niinpä hän päätti
astua avioon miespuolisen naapurinsa kanssa, jolla oli tietenkin tyttöystävä.
Siitä sitten seurasi monen moisia juonenkäänteitä, kun miehet yrittivät
vakuutta viranomaisille suhteensa olevan vakaalla pohjalla, samalla kun
marokkolaismiehen äiti oli saapunut Marokosta tapaamaan poikansa tulevaa
vaimoa.
 |
| Oon aika varma, että musta tulee tän kahvilan kanta-asiakas. |
Viime viikko oli kyllä kaikella lailla tosi tavallinen,
viikko muiden joukossa, fiilispuolelta ei oo kauheesti mitään raportoitavaa.
Sen sijaan tää viikko on ollut taas melkosta tunteiden vuoristorataa. Nyt
lomalla on ollu ihan eri lailla aikaa miettiä asioita ja ajatukset onkin alkanu
pyöriä päässä. Oon tuntenu oloni vähän yksinäiseksi ja oon useasti miettiny,
onko musta tähän koko hommaan ja mitä hemmettiä mun päässä on liikkunut kun oon
päättänyt laittaa hakemuksen klubille. Oon miettinyt, että onko tää ollut sittenkään
oikee ja se ”elämän paras” päätös, niin kuin usein sanotaan, vai olisinko
paljon onnellisempi jos olisin nyt Suomessa. Varmasti elämä olis ainakin
helpompaa ja vaivattomampaa, mutta eipä se mitään ylitsepääsemätöntä ole
täälläkään. Haluan kuitenkin uskoa, että tää on ollut oikea valinta ja, että
vuoden päästä voin sanoa tämän olleen elämäni parasta aikaa, vaikka täällä ei
nyt koko ajan siltä tuntuisikaan.
 |
| Tähän loppuun kuva mun matikan laskuista, aika vaativaa on kyllä.. 😂 |
Tällaista tällä kertaa, ensikertaan,
Vilms ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti